Tässä oppii siisteyttä kantapään kautta, sillä jos jonnekin jää joku ruoanmuru, ovat muurahaiset välittömästi paikalla mustana, kuhisevana massana. Keitin keskipäivän teet ja mutustelen keksejä. Ei olisi kannattanut lukea eilen ulkoministeriön matkustustiedotetta Tansaniaan. Paitsi että kaikista jo vierailluista paikoista ja Sansibarista varoitellaan rikollisuuden kasvaneen uhan takia, siellä kehotetaan välttämään salaatteja ja hedelmiä. Mitä muutakaan täällä söisi aamiaiseksi ja välipalaksi? Toinen suomalainen kävi jo malariatesteissä kun vatsa on niin pipi. Hänellä ei ollut malariaa, mutta kuka tietää vaikka mitä pöpöjä noista kasviksista tarttuu. Itsekin huolestuneena kuuntelen vellovia aaltoja masussani. Hampaatkin pitäisi pestä pullovedellä. Sen nyt vielä voisi toteuttaa, mutta kun ruoka on pääsääntöisesti riisiä ja papuja ilman mitään mausteita ja taas kioskin hedelmät äärimmäisen maukkaita, en aio lopettaa c-vitamiinin tankkaustani. Avocado, mango, papaija, ananas, banaanit, kiivit, limet... Kaikki maksavat 10-90 centtiä kipale. Toisell suomalaisella oli käydä paskempi mäihä, hän lähti eilen Etelä-Afrikkaan ja kone hajosi ukkosmyrskyssä. He onnistuivat kuitenkin palamaan hengissä Dariin, Luojan kiitos. Heräilinkin ukkoseen viime yönä. Kohta ilmeisesti ilma viilenee.

 

Kiiton jälleen kerran kommenteista. Moni ihminen tuntuu elävän mukanani tätä kokemusta. Viestit kotipuolesta tuntuvat hyviltä. Minua ei ole unohdettu, enkä minäkään teitä! Välistä koti-ikävä iskee, mutta onneksi on enää 108 päivää jäljellä. Niin, olen laskenut ne. Epätoivon hetkillä se antaa voimaa jaksaa, kun muistaa, ettei tämä ero ole lopullinen. Näen unia, joissa jo palaan Suomeen ja se tuntuu pahalta, koska Tansania-aika jäi niin lyhyeksi. Ilmeisesti tämä siis kaikesta huolimatta oli hyvä päätös. En kadu tänne lähtöä, vaikka moniin asiohin sopeutuminen vie välistä voimat. Yksi niistä on jatkuva odottelu, suunnitelmien alituinen muuttuminen ja kaikinpuolinen monimutkaisuus. Tänäänkin juoksimme luennolle, jonka oli määrä alkaa yhdeksältä. Ketään ei kuitenkaan ollut paikalla. Kun lopulta saimme kiinni jonkun joka tiesi asiasta, oli meidän luentomme kuulemma peruttu ja meitä oli odoteltu vallan toiselle luennolle kahdeksalta aamulla. Tuon luennon ei ollut määrä kuulua meille ollenkaan. Poliitiikkakurssi on siis ollut tähän mennessä ainoa toteutuva kurssi. Kahdelta pitäisi alkaa kehitysmaapolitiikkaluennon, ans' kattoo nyt onko sielläkään kukaan ja mihin aikaan. Oma koordinaattorimme on aivan pihalla lukujärjestysten suhteen, hän jakaa vieläkin jotain vanhaa paperia, joka on muuttunut ehkö puolenkymmentä kertaa. Mikäli nyt edessäni oleva pitää paikkansa, olisi tuleva elämäni tällainen:

 

KLO

MAANANTAI

TIISTAI

KESKIVIIK.

TORSTAI

PERJANTAI

8

Swahili

Kulttuuri

Swahili

Kulttuuri

Kehitysmaat.

9

...

...

 

 

 

10

(Politiikka)

(Talous)

(Politiikka

Swahili2??

Historia

11

 

 

...)

…??

...

12

 

 

 

 

 

13

 

 

 

 

Kuvanveisto

14

Kehitysmaat.

Kirjallisuus

Historia

 

...

15

 

...

 

Kirjallisuus

 

 

Politiikkakurssi on jo lähtökohtaisesti puuduttava, eikä opettajakaan innosta. Hän on ainoa joka tulee paikalle (jenkki), mutta ei hän jaksa innostaa. Sitä paitsi hänellä on kuulemma taipumus ylikuormittaa oppilaat työllä. Sen kurssin aion jättää, samoin talousoppi menee päällekäin historian kanssa, mutta ehkä toteutuvat swahilit (1 tai 2), kulttuurikurssin, kirjallisuuden ja historian aion lukea. Myös kuvanveistokurssille aion ehdottomasti mennä. Kehitysmaatutkimuksesta en vielä tiedä. Tässä olisi jo kuusi tai seitsemän kurssia, vaikka Kelan ja Helsingin yliopiston mielestä neljä piisaisi. Näin ollen on varaa epäonnistua kahdessa tai kolmessa kurssissa, eikä tarvitse surra opintotuen tai stipendin takaisinmaksua. Paikallisesta tavasta lausua englantia on edelleen mielestäni mahdoton selvitä. Yritän painaa mieleeni poikkeamia, esimerkiksi -er usein lausutaan aa:na, eli lighter=laita ja candler=candla.

 

Osa kurssiarvosanasta määriytyy ajoissaolemisen, tuntiosallistumisen ja välikokeiden kautta. Lukujärjestyseen tulee typeriä jopa viiden tunnin hyppyjä. Edellinen oli siinä mielessä parempi, että luennot olivat lähempänä toisiaan, alkoivat myöhempään ja kestivät kuuteen tai seitsemään joka päivä. Tiistai ja torstai eivät enää ole vapaapäiviä, vaan niillekin on ohjelmaa, joka on sekin ihan kiva. Kun rahaa ei ole yllin kyllin, on kämpillä istuessa suhteellisen vähän tekemistä. Tosin tänään loppui vedentulo, eli sitä voi aina kantaa jos tylsyys uhkaa. Viime viikonloppu oli luksusta, kun tuli sekä vettä että sähköä! Vain perjantai-illan pari tuntia piti kukkua taskulampun valossa.

 

Kaikin puolin tämä on jo koti ja olen saanut hyviä ystäviä ympärilleni. Edelleen uskomattomalta tuntuu se, että sain perjantaina vihdoinkin korjattua opiskelijakorttini kuntoon. Opiskeluviisumin suhteen on hieman paineita, kun se ei taida keretä ennen Sansibarin matkaa tulla kuntoon. Sillä matka olisi hieman halvempi. Ymmärsin, että sillä viisumilla saa myös alennusta luonnonpuistoista ja muista matkoista. Saadanin luonnonpuisto (http://www.saadanipark.org/) on aivan pakko nähdä. Ainoa paikka maailmassa, jossa voi nähdä leijonan ja valtameren yht'aikaa! Turistin sisäänpääsy on n. 30 dollaria ja yöpyminen ja oppaan palkka melko saman verran, paikallinen saa kaikki nuo palvelut alle eurolla. Luonnonpuistoon on vain päästävä ennen sateita eli viimeistään maaliskuun alussa, mutta eiköhän se viisumi siksi kerkeä... Tai ei voi tietää.