Edellisiin kommentteihin vielä viitaten, olen tullut siihen tulokseen että aivan vielä ei välttämättä malarian estolääkitystä tarvita. Sen ottamista suositellaan, mutta nyt on vasta pienten sateiden aika. Hyvissä ajoin ennen suuria sateita alan kyllä Lariam-kuurin taas. Kämppiksellä oli malaria viime viikolla. Hän lähti viikonlopuksi vanhempiensa luo, eikä ole vieläkään palannut. Ehkä hänen malariansa paheni, ja hän on nyt sairaslomalla. On siis mahdollista sairastua malariaan minä vuodenaikana hyvänsä, mutta malarianestolääkkeetkään eivät tarjoa täydellistä suojaa. Onneksi minulla on Lariamit mukana, sillä jos tauti iskee, pitää ottaa tupla- tai tripla-annos lääkkeeksi.

Tänään vietän koko päivän kämpillä. Heräsin kymmenen jälkeen, ja vaikka kello on jo kaksi, en ole tehnyt muuta kuin juonut kahvia ja skypetellyt. Tosin kaikkein paskaisimman vessan pesin, kun kukaan muukaan ei siihn osoittanut kiinnostusta. Joku oli mäkihyppyasennossa laskenut lastinsa pyttyyn ja koko reunus oli ruskeana. Toinen kolmannen kerroksen vessa on vielä mielenkiintoisemman näköinen, siihen en rohkenut kajota. Nyt on ainakin yksi pytty käytössä, ja orjana kannoin sinne jopa vettä. Pienen hädän jälkeen kukaan ei viitsi vetää vessaa, ja harvemmin se tapahtuu ison hädänkään jälkeen... Eivät ole tytöt siistejä, eivät. Ajattelin nyt kertoa auntola-asumisesta. Kamera tosiaan oli jo valmiiksi rikki, ja kun lennon aikana matkalaukussa auenneet shampoo- ja aurinkorasvapullo valuttivat sisälmyksensä sen päälle, on se nyt vallan käyttökelvoton. Se on hapettunut ja linssi on pilalla. Saan onneksi lainata Lindan kameraa, niin on toivoa, että jotain väriä saadaan tähän blogiin.

Asun siis tansanialaisen tytön kanssa yhden hengen huoneessa. Ahtaassa asumisessa on se hyvä puoli, että kaikki on kirjaimellisesti käden ulottuvilla. Ovi ei aukea kuin noin 30 centtiä, koska toinen sänky on tiellä. Tämä hieman vaikeuttaa veden sisäänkantoa. Vettä ei tule, mutta onneksi lavuaari vetää likaveden. Sähköä on ollut joka päivä, mutta koska pistorasiat ovat täällä erilaisia ja mukaanottamaani adapteriin käy vain osa töpseleistäni, töpseli runnotaan seiniin väkivalloin. Kuulakärkikynän hylsy tungetaan kolmanteen reikään ja sitten jäljellejääviin ahdetaan johto kiinni. Huoneessa on vain yksi lamppu työpöydän päällä. Parvekkeella kuivuvat pyykit. Näkymä antaa sisäpihalle. Pesin eilen pimeässä pari paitaa, täytyy kohta lähteä nujuuttamaan loput pyykit. Täällä tuulee koko ajan, ja se on ihanaa. Kun vähänkin laskeutuu rinnettä alas, on tukahduttavan kuuma auringon ja lämmenneen maan välissä.

Muurahaiset ovat iskeneet huoneeseen. Hankin kylmälaukun, jossa pitää keksejä ja leipää ynnä muuta, mutta hedelmät ovat pöydällä. Vaikka vien kaiken biojätteen suljetussa pussissa ulos huoneesta, kaiken maailman ötökkää kipittää ympäriinsä. Viime yö oli oikein eläimellinen. Ennen auringonlaskua yli kymmenen apinaa kokoontui pihalle, ja vauvat kupeissa roikkuen ne tappelivat ja pomppivat ympäriinsä. Kun apinat olivat menneet, alkoi kaskaiden konsertti johon ennen pitkää liittyi muutama kiimainen sammakko. Kurnutus yltyi vallan raivopäiseksi ja kesti tunnista toiseen. Kävin jo etsimässä, olisiko sammakko eksynyt sisälle asti, mutta tulin siihen lopputulokseen että sillä pavarotilla oli vain kaikupohjaa tarpeeksi pitää ihmiset hereillä ulkoakin käsin. Eihän täällä kukaan muukaan mitään yörauhaa tunne, ihmiset pajattavat keskenään ja laulavat suihkussa yöt läpeensä. Aamulla ensimmäiset heräävät luennoille ja alkavat melskata ennen seitsemää.

Itsekin pitäisi valmistautua huomiseen. Politiikkaluennolle on luettava valtava nippu papereita. Pyykkiä pesen kohta, sitten syön nuudeleita, kahdeksan aikaan lähdetään Mlimaniin- tänään pääsee katselemaan leffoja hieman halvemmin kuin muulloin. Leffa alkaa kyllä vasta kymmeneltä ja päättyy keskiyön aikoihin, mutta tulihan viime yönä nukuttua yli 10 tuntia. Jos ei muuta keksi, niin aina voi nukahtaa. Päivä kerrallaan se on mentävä, ja epätoivon hetkinäkin etsittävä lyhyemmän aikavälin tavoitteita kuin kotiinlähtö. Torstaina esimerkiksi päästään äänestämään, viikonloppuna rannalle ja kahden viikon kuluttua Sansibarille! Koti-ikävä on täysin luonnollista, ja onneksi vielä tähän asti ohimeneviä hetkiä. Kaikki vieras muuttuu pikkuhiljaa tutuksi. Eilen ostoskeskuksessa en ollut uskoa silmiäni, kun vessa veti. Vedettömyyteen on jo tottunut. Pole pole, hitaammin. Millään ei ole kiire, tämä on hyvää kasvun aikaa kärsimättömyyteni ja kiivaan temperamenttini kanssa.