Onneksi ei tainnutkaan malaria iskeä, sillä olo on jo parempi. Viime yönä olo ei vielä helpottanut, mutta nyt alan olla jo ihmisten kirjoissa. Ankarasta vedenjuonnista huolimatta taisin saada auringonpistoksen. Tulihan sitä käveltyä tuntitolkulla päivän kuumimpaan aikaan auringossa, kun eksyimme ties kuinka monennen kerran. Alkuperäisenä suunnitelmana oli lähteä ennen yhtätoista ja olla rannalla hyvissä ajoin ennen puoltapäivää, mutta loppupeleissä pääsimme uimaan vasta joskus hieman ennen viittä. Täällä yksinkertaisinkin asia voi kestää ikuisuuksia, esimerkiksi vesipullon ostaminen voi viedä puoli tuntia kun myyjiltä ei tunnu koskaan löytyvän vaihtorahaa... Rahan kanssa on oltava erityisen huolellinen, kun hienoissa ravintoloissakin laksun loppusumma pitää aina tarkistaa mahdollisten yhteenlaskuvirheiden takia. Onneksi opettelin swahilinkieliset numerot heti alkuun, niin on helpompi penätä saataviaan torilla tai daladalassa, ”mahdollisten laskuvirheiden” takia.

 

Eilen minut yritettiin ryöstääkin. Nousin daladalaan Mwengessä, kun tunsin jonkun roikkuvan laukussani. Kun huomasin ja heilautin kättäni siihen suuntaan, mies katosi ihmisvilinään. Hän oli kuitenkin saanut laukkuni puoliksi auki ja kauhun vallassa katsoin, lähtikö lompakko nyt. Kaikki oli kuitenkin tallella. Nasu rulez.

 

Äänestämään yritettiin jo torstaina, mutta koska eksyimme niin pahasti Postassa, emme ehtineet. Samana iltana oli tarkoitus lähteä USA:n suurlähetystönkin juhliin, mutta sinnekään emme ehtineet. Melkein joka päivä tulee eksyttyä ja käveltyä parhaimmillaan kolme tuntia kuumuudessa harhaillen, joten iltaisin ei välttämättä jaksa enää mitään. Koska perjantainkin luento peruuntui, pääsimme sitten silloin antamaan äänemme ja täyttämään kansalaisvelvollisuutemme näin Afrikasta käsin. Suomen suurlähetystössä sai ihanaa suomalaista kahvia... Ja läheisessä ravintolassa meitä passattiin peräti viiden ihmisen voimin. Yhtälaista kunnioitusta ei saanut kempparissa, missä koko henkilökunta tanssi pitkin ahtaita käytäviä radion tahtiin. Minutkin pakotettiin antamaan näyte surkeista tanssitaidoistani, ja se oli kaikkien mielestä niin hauskaa, että piti ottaa seinästä tukea kun nauratti niin. En ikinä toivu tästä, tanssi-itsetuntoni on nyt ihan nolla:) Kun halusin kysyä kämppikseltäni, mikä liikkeissäni on vikana, hänkin meinasi tukehtua nauruun. Tosin vielä enemmän hän nauroi, kun kerroin että kuuma on suomeksi ”kuuma”. Swahiliksi se tarkoittaa vittua. Suomalaiset ovat herättäneet hieman pahennusta Itä-Afrikassa... Kämppikseni on nyt toipunut malariastaan ja innokas opettamaan swahilia minulle. Vaikka swahilin kurssia ei taideta järjestääkään (tällä hetkellä suhtaudun skeptisesti siihen, aiotaanko mitään kurssia järjestää politiikan lisäksi), opin joka päivä lisää käyttäessäni sitä. Ensi viikoksi on luvattu uuden lukujärjestyksen mukainen työntäyteinen viikko, mutta niin oli tällekin viikolle ja politiikkalehtori oli ainoa, joka vaivautui paikalle. Meitä on meidän ohjelmassamme Amerikasta, Norjasta, Etelä-Koreasta ja Uudesta-Seelannista Suomen lisäksi. Muista ohjelmista löytyy poppoota ympäri maailmaa. Yhden japanilaisen nimi on aika hauska, Sakkorako – tai ainakin se kuulostaa siltä.

 

 

Paljonkaan yörauhaa täällä ei saa. Kaskaat sirittivät äsken iltakävelyllä niin kovasti, että korviin sattui. Sisälle asti se meteli on vain miellyttävää, mutta muutamana iltana mielipuoli sammakko on kurnuttanut niin kovasti, että olen jo käynyt etsimässä sitä käytävästä. Naapurit metelöivät halutessaan yöt läpeensä, Lady Gaga soi aamukolmeen ja polotus loppuu hieman myöhempään alkaakseen taas kuuden jälkeen. Yksi naapureista on kyllä hyvä laulaja, mutta hän vetää aarioita esteittä kahdenkin aikaan aamuyöstä suihkutellessaan. Joku häntä kävi kerran kieltämässä, mutta hän vain sanoi sori ja jatkoi samalla lailla...

 

Hauis on kasvanut huimasti paitsi vedenkannossa, niin myös hengen hädässä riksan tai daladalan kyydissä roikkuessa. Me olemme niin pihejä, että yleensä ahtaudumme yhteen riksaan sylikkäin. Kerran istuin kuskin vieressä etupenkillä, kun meitä oli taas kuusi. Moporiksa ajoi 45:n asteen kulmassa ja minä roikuin kyydissä käsivoimin osin ulkona.

 

Tänään oli rauhallinen päivä, valmisteltiin vain ruokaa. Lähdimme puolenpäivän jälkeen supermarkettiin ostamaan herkkuja. Hedelmäosasto on mahtava, kaikki on kypsää ja hyvää. Vaakaa hoitaa erityinen punnitsija. Ostimme kaikenlaisia kasviksia, kuskusia, oliiveja, kookosmaitoa ja karkkia... Teimme rauhassa herkkuillallisen ja nyt vain sulatellaan aikaansaannoksiamme. Siinä tämä päivä menikin. Ehkä voisin parit alushousut pyykätä, siinä kaikki.

 

Täällä Marja Heikkinen, Dar es Salaam