Eilen oli vastoinkäymisten ilta. Historian maikkaa ei kuulunut ei näkynyt, joten läksin valmistautumaan bollywood-leffaan. Se vain kuulemma näytettiin vallan toisessa cinemassa, vaikka mainos oli painettu Mlimanin leffateatterin esitteeseen... Minun piti nostaa rahaa, mutta kaikki automaatit olivat pois käytöstä, eivät huolineet korttiani tai niille oli puolen tunnin jono. Sain kuitenkin jotain ruokatarpeita ostettua kolmellakymmenellä tuhannella (noin 15 euroa), mutta jonotin kassalle kolme varttia. Ruuhka oli uskomaton, muttei kai kuitenkaan epätavallinen. Kassajonossa kuuli kaikkia kieliä, myös suomea. Kotimatkalla seuraani liimaantui joku hiippari, joka meinasi väkisin tulla huoneeseeni asti. Valehtelin ummet lammet ja sain jätkän karisettua kyydistä, mutta koska hän lupasi jäädä ulos passiin, en pitkään aikaan sytyttänyt huoneeseeni valoa, ettei hän saisi selville missä asun. Kurkkukipu äityi illan mittaan kunnon nuhaksi. Keskiyöllä kämppis lainasi vedenkeitintäni ja sai aikaan melkein tulipalon, kun adapteri suli. Kyllä, se on mahdollista. Aamulla hinkkasin töpselistä hedelmäveitsellä sulanutta muovia ennen uudelleenkäyttöä. Taas äsken rupesi haisemaan sähkö. Sammutimme kaikki vehkeet, mutta haju ei kadonnut. Täytyy alkaa katkaista virta pistorasioista aina poistuessa huoneesta. En tiedä, onko tällä mitään tekemistä sen kanssa, että olemme runnoneet kaksipiikkisiä töpseleitä väkisin näihin kolmereikäisiin rasioihin. Muistin virkistykseksi vanha kuva alakerran pistorasiasta, joka ei ole enää käytössä kun Heidi sai jo yhden tällin:

Tänään kurlasin aamulla suolavedellä, ja kurkkukipu onkin helpottanut. Nokka vielä vuotaa. Luulen tämän johtuvan vedosta, ei malariasta. Busseissa ja riksoissa käy kova veto avoimista ikkunoista ja ovista, ja joissakin (tosin harvoissa) paikoissa on liiankin tehokas ilmastointi. Kyllä tämä tästä. Muuta ihmeellistä ei sitten tapahtunutkaan tänään, jos ei lasketa sitä, että kummankin luennon opettajat ilmaantuivat paikalle. Ja että kokki yritti murhata minut; lounaani oli täynnä lasinsirpaleita. Yhden taisin nielaistakin, muttei ainakaan vielä satu masuun. Tässä on siis viikon sisään ollut ryöstöyritys, auringonpistos, nuhanpoikanen, lasinsiruja ruoassa ja tulipalouhka sekä turhan innokas ihailija. Elänpä vaarallisesti. Ihailija on nimeltään muuten Innocent; Viaton. Lindaa piirittää Believer, Uskovainen. Swahilinopettaja halusi antaa meille swahilinkieliset nimet, joten minä olen sitten tästä lähin Habiba, Rakastettu.