Näin luki daladalaan nousseen, ilmeisesti raskaana olleen tytön paidassa...

Nyt tapahtuu, koko taivas musteni hetkessä, taitaa kohta myrskytä ja kunnolla!

Palasin klinikalta, sinne meni 107 dollaria, ihan tajutonta. Sain kuitenkin hyvät lääkkeet ja tiedon, että mistään vakavasta ei kyse ole. Ei malariaa, ei keuhkoputkentulehdusta, ei astmaa. Henkilökunta oli ystävällistä, ja laboratoriokokeet tehtiin kivuttomasti ja steriilisti neulapyssyllä. Ei siis kaiverrettu leipäveitsellä sormenpäätä irti, mikä oli ihan positiivista. Sain jopa ihan kohtuuhintaiset taksimatkat neuvoteltua itselleni, 15 000 shillinkiä suunta eli noin 7,5€. Vakuutusyhtiö ne maksaa myöhemmin takaisin, muuten olisinkin mennyt riksalla ja ollut valmis maksamaan vain viisi tonnia suuntaansa. Päivän paras ”tarjous” oli neljäkymmentä tonnia. No, ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan joka maksaa, mutta jotain rajaa?! Toisaalta mitäs ajelen takseilla ja käyn yksityisklinikoilla:) Tänään sain muuten ihan rauhassa toikkaroida, kukaan ei huudellut tai tarjonnut kyseenalaisia palveluksia, mitä nyt yksi pikku nörttipoika halusi tulla korjaamaan tietokoneeni. Ajattelin loppuillan paneutua opiskeluun.

Matkalla ruuhkissa jumittaessa oli aikaa katsella ympärille. Suosin riksoja, sillä paitsi ne ovat halpoja, niissä ilmanvaihto pelaa ja ne pääsevät puikkelehtimaan jatkuvissa ruuhkissa vähän sieltä täältä – vastaantulevien kaistalta, jalkakäytävältä, mitä pienemmistä rakosista. Maantieruuhkat toimivat myös yleisenä markkina-alueena. Autojen seasssa puikkelehtii valitettavaa kyllä melkoinen valikoima vammaisia kerjuulla ja ikkunoista kaupitellaan tonnin painavia hattunaulakoita, kahvikuppeja, koulureppuja, essuja ja piraattielokuvia eli ihan kaikkea mitä et tiennytkään tarvitsevasi. Ilmeisesti joku oikeasti ostaa kultakaloja liikenteenjakajista, ei kai niitä akvaarioita turhan takia kanniskeltaisi pään päällä. Ikkunanpesussa aina jännittää, ehtiikö pikkupoika pyyhkiä pois samean saippuaveden jolla on juuri tuulilasin sotkenut, ennen kuin valo vaihtuu ja kuski kaasuttaa tiehensä. Jutun idea ei ole, että ikkunanpesua olisi pyydetty. Siitä saa sitten maksaa jos viitsii. Aina välillä sitä rupeaa katselemaan kaikkea härdelliä ympärillään ulkopuolisen silmin, ja herää ajatukseen, että tuollako sitä ihan oikeasti elän? Suurimman osan ajasta kaiken ottaa vastaan ihan luonnollisesti, mutta aina silloin tällöin tajuaa, että oikeasti on kaukana kotoa, osa tätä kaikkea, pieni pala afrikkalaista arkea.