...sillä paikallisilla alkoi nyt kolmen viikon lukukausitauko. Se hyvä puoli tässä on, että ilmeisesti vähentyneen vedenkulutuksen takia juoksevaa vettä on lähes päivittäin, mutta nyt alkaa olla pula ruoasta. Suurin osa kampuksen ruokaloista on sulkenut ovensa kolmeksi viikoksi ja kioskit ammottajat tyhjyyttään. Kioskillemme ei tule enää lainkaan kasviksia, ja lähialueiden toreille vain pienennettyjä toimituksia. Onneksi lähdemme jo ylihuomenna Sansibarille, ja onneksi nyt ei ole ramadan! Silloin sama kärvistely vain pahenisi. Turistien sallitaan syödä ja juoda ramadan-päivinä, mutta monikaan ruokapaikka ei ole auki. Kämppikseni oli työharjoittelussa Sansibarilla ramadanin aikaan ja koki sen hirveäksi. Hän ei ole muslimi kuten 99% sansibarilaisista, mutta hän on musta eli hänen oletettiin toimivat kuten paikalliset. Hänen oli pukeuduttava kaapuun ja oltava ilman ruokaa ja juomaa kuten kaikki muutkin, eikä auttanut että hän kertoi olevansa kristitty. Tänään on pakko lähteä Ubungoon tai Mwengeen etsimään jotain ruokaa. Supermarketissa on kiskurihinnat, mangot esimerkiksi ovat 900SHS kipale, kun muualla vain 500. Kampus on melkein pelottavan tyhjä. Normaalisti ihmiset melskaavat vuorokaudet läpeensä, he karjuvat toisilleen MAMBOOOOOOOOOOO parvekkeelta pihan poikki ja takaisin ja luukuttavat musiikkia aamuneljään. Nyt on kuin kuollutta, mutta kieltämättä nukkuu paremmin...

 

Eilen teimme ihanan päivämatkan Bongoyan saarelle. Tosin lautta oli ylibuukattu ja meidän piti vartoa toista, mutta kun lopulta saavuimme perille oli merivesi ihanan lämmintä ja aurinko lempeällä tuulella, en edes meinannut palaa. Söin katkarapuja. Lihaa ei täällä kokemuksiini vedoten kannata tilata, karja on luisevan laihaa ja siksi liha sitkeää, mutta merenelävät ovat uskomattoman hyviä. Lauttaan eksyi kolme muutakin suomalaista, maanmiehiä on nyt tullut tavatuksi yhteensä kuusi kappaletta jollei lasketa Suomen suurlähetystössä vierailua mukaan. Lauttamatka tosin maksaa 30 000SHS eli noin 15 euroa – se on yli päiväbudjettini. Saari on silti paras paikka olla rannalla – merivesi on puhdasta ja siellä on vain auringonpalvojia ja kourallinen kokkeja. Mantereen puoleisille rannoille jos eksyy, on kohta ympärillä lauma kookospähkinämyyjiä, kerjäläisiä, onnenonkijoita ja rantapoikia. Heitä kaikkia tuntuu yhdistävän se etteivät he käsitä, että joku haluaa olla joskus rauhassa, ja että kaikki valkoiset eivät ole suunnattoman äärettömän pohjattoman rikkaita. Koska valkoihoinen on tälläinen järjetön roopeankka, hänen pitäisi ilmeisesti ostaa kaikki tyrkytetty vain siksi että se on halpaa, se ettei tarvitse ei ole mikään syy olla ostamatta.

 

Välistä risoo ihan todella se, että kaikelle on kaksi hintaa; valkoisten hinta ja paikallisten hinta. Ymmärrän, että esimerkiksi luonnonpuistoihin juuri kenelläkään afrikkalaisella ei olisi varaa mennä turistihinnoin ja että turistien ostamilla sisäänpääsylipuilla rahoitetaan luonnonsuojelutyötä, mutta välistä mennään liian pitkälle. Riksakuskit pyytävät valkoiselta silmää räpäyttämättä 15 000SHS matkasta, jonka saa helposti viidellä tonnilla kun nauraa takaisin ja kertoo maksavansa korkeintaan kolme-neljä tuhatta. Täällä on oltava röyhkeä pärjätäkseen. Se tuntuu pahalta, mutta liian sinisilmäisenä täällä tulee jatkuvasti kusetetuksi. Tiedän, miltä tämä kuulostaa ja siksi tähdennän etteivät kaikki kuseta, mutta ihan tarpeeksi moni yrittää. Saas nähdä, kuinka kyynisenä ämmänä täältä palaan. Gambia opetti minulle paljon, mutta kyllä se myös vei paljon luottamuksesta ihmisiin. Matkustellessani yksin suhteellisen kielitaidottomana olen onneksi jonkin verran oppinut luottamaan vaistoihini ja tullut toimeen tähän asti, enköhän siis eteenkinpäin. Puoliaan täytyy pitää, etenkin yksin matkustellessa siihen ei kukaan muukaan voi vaikuttaa. Täällä tämä puolien pitäminen on aika ruohonjuuritasoa; jonopaikan ja vaihtorahojen tarkkailua sekä reilun hinnan penäämistä. Lisäksi vähän väliä on oltava töykeä ja karistettava kannoilta miespuoliset ystäväehdokkaat, joiden aikeista ei ole ihan varma. Tämä kaikki ei tietenkään ole uutta kenellekään koskaan matkustelleelle, mutta kun siitä tulee arkipäivää se ei enää olekaan niin hienoa ja eksoottista.

 

Toivon, ettei blogini lukeminen vie keneltäkään intoa lähteä Tansaniaan, käymään tai asumaan. Suurin osa asioista mitkä minua sapettavat ovat täsmälleen samoja kuin Suomessakin. Minua sapettavat muun muassa epärehellisyys, byrokratia, välinpitämättömyys ja ennen kaikkea saamattomuus. Paskaisuuteen olen jo tottunut. Mitään erityistä uutta vihankohdetta en täältä ole löytänyt. Kyllä tänne kannattaa tulla, vaikka kuinka täällä urputan:) Ei ihminen muutu toiseksi vaikka olisi kuinka kaukana kotoa. Alkuun ahdisti, kun en sopinut vaihto-oppilaan rooliin jota minulle tarjottiin. En ollutkaan lennon aikana muuttunut sosiaaliseksi small-talkkaajaksi joka party-animalina kiitää illanvietosta toiseen ja rakastaa ehdoitta kaikkea ja kaikkia. Olinkin yhä sama yksin viihtyvä kotikissa. Sitten päätin hyväksyä sen, ja lähteä kimpassa pitämään hauskaa vain silloin kun itseä huvitti – ja arvatkaapa mitä, aloin nauttia olostani.

 

Lueskelen täällä ajankuluksi (minun täytyy luopua tuosta sanasta; täällä aikaa ei tapeta eikä kuluteta, ajan konsepti on totaalisen erilainen) Kjell Westöä ja Paulo Coelhoa. Kummassakin käsitellään matkustamista, ja muutama ajatus on jäänyt mieleen. Coelho toteaa kirjassaan, että suurin osa ihmisistä unelmoi enemmän kotiinpaluusta kuin matkaan lähtemisestä. Kun kaikki on valmiita unelman toteutukseen, ei ehkä itse olekaan enää valmis. Kun jumalat päättävät rangaista sinua, he toteuttavat unelmasi? Ihminen on outo, pelkää kaiken uuden edessä niin paljon että monesti valitsee vanhan ja tutun. Unelmasta tuleekin painajainen. Merimies on yhden sanonnan mukaan onnellinen vain matkalla satamaan tai satamasta kotiin – merillä hän kaipaa kotiin ja kotona merille. Ihminen on outo. Tyytymättömyys on eteenpäin vievä voima, eihän mikään kehittyisi jollei olisi toivetta saada parempaa aikaiseksi, muttei mitenkään kehuttava luonteenpiirre. Westö taas toi esille ajatuksen, että ihminen on parhaimmillaan muukalaisena. Jäin miettimään, onko näin. Keskustelimmekin tästä. Matkalla ihminen on avoimempi kaikelle uudelle, enemmän kokeilun- ja vähemmän mukavuudenhaluinen. Matkoilla ”tapaa” ihmisiä, koska on valmis tapaamaan. Tutut kuviot ja kontaktit ovat jääneet taa. Sitä kulkee avoimin silmin ja huomaa sellaisia asioita, mitä kotopuolessa ei huomaa kun ns. kotisokeus estää. Ehkä siinä sitten on jotain perää, mutta ihminn sortuu usien myös typeryyksiin matkoilla, typeryyksiin joita uskaltaa tehdä anonymiteetin turvin - ulkomailla ei maineen kanssa ole niin justiinsa. Tiedä häntä, kunhan pohdiskelen.

 

Olipa kerran luento. Tänään siis oli yksi, mutta vain tunnin ei sovittua kahta. Minulla ei siis paljoa ole vielä kerrottavaa opiskelusta Afrikassa. Kurssit eivät ole vielä kerenneet orientaatioita pidemmälle. Näyttää siltä opintosuunnitelmia lukiessa, että opettajat vaativat enemmän työtä kuin Suomessa. Joka ikisellä maikalla on joku pakkomielle teettää suullisia esitelmiä ja harrastaa kehittävää keskustelua, he eivät vain tyydy sanomaan sanottavaansa luokan edessä. Lisäksi meidän oletetaan lukevan oheiskirjallisuutta, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä; maikat tietävät itsekin, ettei niitä kirjoja saa oikein mistään. Politiikkaluentoon olen niin perin juurin kyllästynyt, että sille en enää mene. Politiikka ei ole koskaan napannut, eikä nappaa nytkään. Talouskurssi menee päällekäin historian kanssa, joten sekin jää kuten swahilin jatkokurssi jolle minulla ei ole mitään resursseja. Kehitysmaatieteitä voisin harkita lukevani, se olisi kuudes kurssi vaikka neljä riittää. Opettaja on niin harvasanainen, että sanojen välissä kerkeää ottaa torkut, mutta hänen puheestaan saa selvän jos jaksaa pysyä hereillä. Sosiologian maikka on pieni tanakka mies, hän mutisee joten pitää muistaa mennä etupenkkiin. Historiamaikkakin on aika tylsä, mutta selväsanainen. Kirjallisuuden, kuvanveiston ja swahilin opettajat ovat taas todella kivoja ja helppoja ymmärtää. Kuvainveisto-opettaja aikoo viedä miedät retkellekin! Lukujärjestys on viimeisten tietojen mukaan tällainen:

 

KLO	MAANANTAI	TIISTAI	KESKIVIIK.	TORSTAI	PERJANTAI
8					KEHITYSMAATIEDE
9
10					HISTORIA
11		SWAHILI			---
12			12.30-13.30 SOSIOLOGIA	SWAHILI
13		SOSIOLOGIA		---	KUVANVEISTO
14	KEHITYSMAATIEDE	---	HISTORIA		---
15	---	KIRJALLISUUS		HISTORY	---
16
17
18

 

Hitsi, että on ongelmia tietokoneen kanssa. Nyt meni 5000SHS reilussa tunnissa, yleensä kestää kolme, neljää päivää... Mutta ndiyo maisha, sellaista elämä on.