Kiitos ihanista kommenteista! Kiva, että joku viitsii näitä tekstejä lukea ja vielä tykätäkin:) Olen ihan otettu... Tänään satelee hiukan ja on viileää, minulla on villatakki yllä, tämä on vallan eriskummallista. Odottelen tässä luennon alkua, höyryhengittelin pahempaa yskää pois ja korjaan vaatteitani. Vaatteita minulla ei ole paljoa mukana ja ne vähät ovat kovalla koetuksella. Aurinko haalistaa ja nyrkkipyyki kuluttaa. Leikkasin yhdet farkut shortseiksi, yhden kauluspaidan lyhythihaiseksi ja aion vielä tuunata jättiteepaidasta s-kokoisen. Vaatteet eivät täällä niin kauhean halpoja ole, mutta peilaankin siihen hintatasoon mihin kirpputoreilla olen tottunut. Suurin osa vaatteistani on siellä maksanut korkeintaan kaksi euroa. Toreilla paikallinen hintataso on pari euroa paita ja viisi euroa mekko. En ole ostanut kuin yhden hameen ja yhden (liian pienen) mekon.

 

Arkea rytmittävät jo rutiinit kämpällä, joihin tarantellat ynnä muut yllävät eläimet tuovat vaihtelua. (Apinoilla taitaa olla kiima-aika. Sammakko on nyt viime aikoina antanut nukkua, mutta apinat melskaavat. Gekkoja on kaikkialla, mikä on ihan hyvä sillä niin on itikoitakin. Tarantellaa tai varaania en enää edes toivoisi näkeväni.) Aamulla kun herään, kaadan illalla keittämäni ja yöllä jäähtyneen juomaveden pulloihin. Sitten keitän kahviveden. Yleensä aamiaiseksi syön hedelmiä; esimerkiksi mansikoita, mangoja, banaaneja, ja leipää. Syön aamiaisen parvekkeella, sitten tiskaan välittömästi ja vien biojätteet suljetussa pussissa pois. Siivoamisen olen lopettanut jo kauan sitten. Kerroin, kuinka siisti kämppikseni on: hän viikka minunkin petivaatteeni ja solmii moskiittoverkon jos unohdan. Täällä on vain sellainen yleinen tapa, että roskat putoavat käsistä kuin halvauksen saaneilla. Ulkona tienvieret ovat yleistä kaatopaikkaa, mutta sama tapa jatkuu sisätiloissakin. Tasot ja pöydät ovat viivasuorassa järjestyksessä, mutta lattiaa ei kai mielletä huoneen osaksi; roskat sutaistaan ja unohdetaan sinne. Kerran alkuaikoina pesin tämän lattian, mutten viitsi enää. Kaikkein ruokottomimmat roskat, kuten vaikkuiset korvatopsit ja veriset nenäliinat kerään pois kun ne paitsi keräävät muurahaisia, ovat myös erittäin vastenmielisiä. Muuten saa olla.

 

Arkipäivät ovat siis suhteellisen tapahtumaköyhiä. Päivä juttu voi olla se supermarketin parrakas naiskassa, tai että päätän: ”tänään viilaan kynnet” ja sitten menen luennoilta kotiin ja ajattelen kuinka paljon hommaa siinä onkaan, vielä jos viilaa varpaankynnetkin niin sehän on 20 kynttä yhteensä. Arjen tapahtumaköyhyydestäköhän sekin johtuu, että paikalliset ovat suorastaan maanisia puhelimenkäyttäjiä. Jos jollekin erehtyy numeronsa antamaan, niin sitähän sitten käytetään. Puolen tunnin välein tulee tekstiviestiä ja soittoa. Jokaisella on luuri kädessä, ja keskustelu tuntemattomien kanssa alkaa yleensä kysymällä kuulumisia, nimeä ja puhelinnumeroa. Joskus on helpompi antaa se numero ja olla vastaamatta kuin jäädä kolmeksi vartiksi selittämään, miksei anna. Tässä on muutaman kerran puhelin soinut juuri kun on kertonut kysyjälle, ettei omista puhelinta.