Palasin vasta lounaalta japanilaisesta. Siihen menikin taas koko päivä hengenvaarallisten riksojen kanssa pelleillessä. Liikenne on täällä etenkin ruuhka-aikaan kaaosmainen, päästöinen ja kaikki ajavat miten sattuu vastaantulevien kaistaa ja jalkakäytävääkin pitkin. Ensin riksa jäi jumiin sillanposkeen, ja riksakuskit aloittivat nyrkkitappelun. Seuraavaksi kävi ilmi, ettei kuskilla ollut hajuakaan minne oltiin menossa, ja kiertelimme niemimaata ympäriinsä. Paluumatkalla löpö loppui kesken kaiken, ja taas piti vaihtaa riksaa. Meitä oli viisi tyttöä samaan riksaan ahtautuneena, ja torvet soivat ja ihmiset huutelivat. Alan jo tottua siihe, että herätän ja herätämme huomiota mitä ikinä teemmekin. Ihmiset toljottavat, koskettelevat ja seuraavat perässä.

Nyt tulee vettä, ja ajttelin pestä pyykkiä, mutta koko talon jokainen narunpätkä on varattu, sillä kaikilla muillakin oli sama ajatus. Paikalliset monesti levittävät pyykkinsä nurmikolle tai pensasaitaan, mutta taidan jättää suosiolla väliin. Ostin Mwengesta parit kirjavat huivit, ne ainakin ajattelin pestä. Sovitin niitä ja näytin kävelevältä moskeijalta.