Kuulin, että kotopuolessa kissanpennulla on krooninen kiima. Jaksamista sinnepäin ja tarjetkaahan pakkasessa!

 

Täällä on nyt lievä vesikriisi. Ensimmäistä kertaa ulkona olevat vesitankitkin ovat tyhjinä! Ympäröivistä maakunnista on vesi loppunut kokonaan, joten ihmiset tulivat eilen aamuvarhaisesta statoine vasiämpäreineen ja tottahan meiltä loppui vesi ennen iltaa. Onneksi pimeän tultua säiliöauto kurvasi pihaan ja saimme haettua neljä ämpäriä varastoon. Se ei ole tarpeeksi kuitenkaan, sillä vessan vetämiseen menee yksi ämpäri ja kukaan muukaan sitä ei tee. Näin ollen vessat ovat taas aivan surkessa kunnossa. Joka kerroksessa vaikuttaa siltä, että ainoat jotka kantavat vettä vessaan vetääkseen sen edes joskus ovat me ulkomaalaiset. Kävelin juuri kampukselta kämpille pissalle, sillä sielläkään ei ole vettä ja ne vessat ovat_aivan_luoksepääsemättömät, vaikka yleensä reikä-lattiassa-meininki toimii paremmin. Nyt vessapaperi-ulostelillua oli miltei ulos asti. Tankkeja täytetään tällä hetkellä, mutta joka tankilla on valtava jono edelleen. En usko, että saan tänään enää vettä. Toivon kyllä. Taidan lähteä luentojen jälkeen ostoskeskukseen iltapisulle ja viettämään vähän aikaa hajuttomassa leffateatterissa.

 

Tänään menin pontevana aamukasin luennolle. Opettaja tuli paikalle, mutta opettamaan eri kurssia kuin piti. Hän alotti swahilin jatkokurssin, joka nyt tulee peruuntumaan, sillä sinne ei olisi kuin kaksi opiskelijaa. Me muut olemme aloittelijoita. Aloituskurssin opettaja haettiin viimein paikalle, ja tultuaan hän lupasi aloittaa kurssin sitten vasta huomenna. Hän kuitenkin kertoi, mikä kirja kurssiin kuuluu. Tätä kirjaa ei valitettavasti saa kirjakaupasta eikä kirjastosta (sieltä nyt ei saa mitään muutakaan), joten menimme kopioimaan koko kirjan per lärvi. Kaikki kirjathan täällä pääsääntöisesti kopioidaa. Ei ole rahaa ostaa, ei paikkaa mistä ostaa, ja kirjasto tykkää kirjoistaan liikaa lainatakseen niitä. Swahilin kirjan kopiointi maksaa reilu kuusi euroa ja euro sidontaan.

Kopioija käski hakea kirjan kahdelta. Meillä on silloin luento (ehkä...), joten kerroimme aikeistamme tulla myöhemmin. Yritin kysyä, koska firma suljetaan. ”Illalla.” ”Niin, mutta mihin aikaan?” ”Illalla, etkö ymmärrä?!” Ei, en ymmärrä. Neljältä, seitsemältä, kymmeneltä? Ilmeisesti silloin, kun huvittaa.

 

Eilinen kirjallisuudenopettaja edellyttää valtavan kirjapinon lukemista, joten menin kirjastoon niitä etsimään, vaikka olin kuullut eilisiä kauhukertomuksia. Eilen Linda oli juossut kerroksesta toiseen etsimässä kirjoja. Ensinnä hänen sisääntulonsa estettiin – laukut on jätettävä narikkan, josta henkilökunta ei lupaa olla vastuussa. Kuten melkein kaikissa isoissa kaupoissa, laukku annetaan vahdittuun lokerikkoon ja sitä vastaan saadaan lappu. Kirjastossa ei saa etsiä kirjaa omin päin, vaan se on etsittävä tietokoneelta, jotka yleensä eivät toimi. Kun Linda oli juossut aikansa henkilön luota henkilön luo, hän vahingossa löysi oman opuksensa. Mitään aakkosjärjestystä tai muuta logiikkaa kirjastossa ei tunnu olevan, joten se oli melkoinen ihme. Kirjaa ei kuitenkaan saa lainata kotiin. Linda pyysi saada lukea kirjaa salissa, mutta kirjasto oli kuulemma menossa kiinni. Ainoa vaihtoehto oli kopioida kirja, mutta kopiointitoimistokin oli jo kiinni... Tänään menin vain ihmettelemään paikkaa. Toivon löytäväni osan kirjoista e-kirjoina. Kirjasto oli kamala, pölyinen ja sokkeloinen paikka, jossa henkilökunta vaikuttaa tosi vihaiselta. En haluaisi toiste mennä. Kirjoja saa kysyä virkailijoilta, jos tietää mystisen numeron, jonka perusteella ne on sijoiteltu. Numeron saa vain tietokoneelta, joka ei toimi ja hakuohjelma on viallinen.

 

Vedin nuudelit lounaaksi vessareissulla. Kohta menen tappamaan aikaa politiikkaluennolle, vaikka aion sen jättää, jos mahdollista. Sitten on ehkä sosiologiaa, jos eilen oharit tehnyt opettaja vaikka vaivautuisi paikalle. Eilen uuden luennon ajankohdasta tappelu hänen toimistollaan kesti ainakin puoli tuntia. Vielä sen jälkeen olisi luvassa historiaa. Tänäänhän olisi sitten yhtä paljon luentoja kuin menneen puolentoista viikon aikana yhteensä!

 

 

ILLALLA

Politiikan lisäksi sosiologian opettaja tuli paikalle, mutta luentojen aikataulu tulee kuulemma muuttumaan monta kertaa. Lukujärjestys siis muuttu keskimääräisesti kaksi, kolme kertaa päivässä. Historian maikkaa ei kuulunut, joten tulin kotiin ja olin kiljua riemusta, sillä täällä on vettä! Pein pyykit ja itseni. Mahtava olo kurjan päivän jälkeen. Täällä tavataan pahoitella, kun kuullaan toisen työssäolosta tai työntekemistä (”pole”, olen pahoillani) ja huonoina hetkinä ajattelen tuon olevan niin kuvaavaa. Pahoitteluun kuuluu vastata jokseenkin ”nimeshapoa”, eli suoraan käännettynä ”olen jo jäähtynyt”. Nyt olen itse ”jäähtynyt”, enkä ajattele pahoja ajatuksia työtävieroksuvista yksilöistä tai yhtään kenestäkään. Olen perustanut jonkinlaisia YYA-sopimuksia kaikkien kolmen löytämäni korealaisen kanssa. Jenkkikavereita en ole vielä saanut, mielestäni heidän polotuksestaan ei saa mitään selvää ja ahdistun.

 

Harmittaa kameran rikkoutuminen. Olisi paljon kuvattavaa, hienoja maisemia, ihania eläimiä ja ystävällisiä ihmisiä. Vaikka valitan, ovat ihmiset pääsääntöisesti täällä vallan mukavaa poppoota. Missä muualla kukaan ohikulkija tulee kättelemään vain kertoakseen, että olet kaunis? Melkein kaikki ovat aina valmiita auttamaan (vaikka eivät osaisikaan...), ja kerrossiivoojan kanssa on aina yhtä mukava vaihtaa kuulumisia, vaikka kuusi kertaa päivässä, ja vaikka ei ole yhteistä kieltä. Eilen joku siivosi ihan oma-aloitteisesti huonettaan, yläpuoliselta parvekkeelta rupesi kovalla rytinällä lentämään roskaa alas. Kohta oli etupiha muovipulloissa ja muussa jätteessä. Siivoojilla on totisesti töitä, sillä porukka roskaa täällä aivan estoitta. Pääkampusta kiertävät kyltit, joissa lukee muun muassa ”saavuit akateemiselle alueelle, kontrolloi roskaamista, älä polta, pidä äänesi matalana”, ja se alue on ehkä vähän siistimpi.

 

Täällä Marja Heikkinen, antiakateeminen alue.