Paasin kuitenkin tietokoneen aareen, vaikkei tarkoitus ollut. Matkakumppani sai salmonellan, joten emme paasseet aamulla bussiin. Olemme jumissa taalla Johannesburgissa, kunnes han paranee. Periaatteessa voisi lahtea tutustumaan kaupunkiin, muttei se ole ihan reilua, kun toinen on kipeana ja tarvitsee apua. Mikas tassa, aurinko paistaa taas eika ukkosta enaa. Taalla on saapumisestamme lahtien ollut upeita ukonilmoja.

Tama maa on pahkahullu, tai ainakin sen asukkaat vaikuttavat silta. Mika temperamentti, mutta toisaalta taas ylitsepursuava ystavallisyys ja vieraanvaraisuus. Taalla hostellissakin, Geminissa, saa kaiken maailman kauppareissukuskauksia ja lentokenttanoutoja ja pizzareissuja ja aamukahveja taysin veloituksetta. Keron myohemmin tarkemmin kaikesta, silla olen vielakin taysin shokissa tasta kaikesta. Olen ilmeisesti jo niin tottunut Tansanian kaaokseen, etta taalla kummastelen siisteytta, toimivuutta ja valkoisten ihmisten maaraa. Opettaja soitti eilen, tuntui melkein turvalliselta puhua taas swahilia. Tama on kai nyt se kulttuurishokki:) Kaikesta huolimatta, en kadu hetkeakaan etta tulkin tanne ja saan nuyt toteuttaa nelivuotista unelmaani.