Terveiset päiväntasaajan Afrikasta, lepakoiden ja sammakkojen yöstä! Valtavia lepakoita täällä kyllä. Tänään saimme tapella postissa vaikka kuinka kauan saadaksemme Lindan paketin. Ensinnä piti löytää posti ja sitten sieltä paikka, mistä saada ulkomaan paketteja. Sitten piti tapella siitä, kuinka paljon maksaa paketin saamisesta. Piti maksaa normaaleja postin palvelumaksuja ja sitten myöhästymissakkoa, koska pakettikuitti oli hukkunut postiin pitkiksi ajoiksi. Seuraavaksi piti mennä tullin kautta. Yritimme selvittää, että tämähän on Lindan äidin lahja, ei siellä mitään tullattavaa ole. Äijä rupesi repimään pakettia auki leipäveitsellä ja ruuvimeisselillä. Kun ilmaisin huoleni siitä että sisältöhän hajoaa, hän äkkäsi että nyt siellä ainakin on jotain salaista kun noin avaaminen huolettaa. Onneksi hän lähti siitä puhelimeen, ja joku nainen tuli avuksi. Paketista löytyi käytettyjä vauvanvaatteita lastenkotiin. ”Onko sulla lapsi?” No ei ole, ja nyt täti keksi että tullia, tullia kehiin. Parista käytetystä vauvanbodysta, joista oli jo maksettu yli 40 €:n postimaksu ja Tansanian päässä pari tuhatta shillinkiä ”käsittelykuluja”. Aikansa ihmeteltyään täti päätti, että nyt on hyvä päivä ja annan teidän mennä mutta painakaa mieleenne, että ensi kerralla tämä ei mene läpi. Ensi kerralla hän ei ehkä ole itse paikalla ja muutenkin muutamasta paidanrievusta kuuluisi vähän hänelle maksaa.

Al Basha (libanonilainen rafla) ei petä ikinä, lounas oli hyvä ja tapasimme mielenkiintoisen etelä-afrikkalaisen bisnesmiehen. Aina silloin tällöin on ihana keskustella jonkun kanssa, jolla ei ole mitään taka-ajatuksia tai hyötymustavoitteita... Bajaj oli tilattu puoli yhdeksi, mutta kuski hukkui jonnekin ja joskus kymmenen yli yksi soitti, että on nyt etsiskelemässä meitä. Matkalla ajoneuvolle hän heitti meidät jonkun tuntemattoman kyytiin ja ilmeisesti maksoi tälle jotain, koska hänen piti mennä jonnekin ihan muualle. Otapa siitä selvä. Puolen tunnin odotuksen jälkeen kuitenkin pääsimme Mwengeen samalla hinnalla, kuin oli puhelimessa sovittu mutta eri hepun kyydissä, joten mikäs siinä. Yksi tyyppi vain halusi hakata kuskimme, koska tämä oli soittanut torvea tyypin toikkaroidessa keskellä tietä. Hänen siinä riehuessaan joku takavasemmalta heitti leipäveitsen meitä päin. Sinänsä normaalia. Aina vain jää miettimään, mitä oikein juuri tapahtui. Viime yönä neljältä oli parinsadan ihmisen huutokonsertti pihalla, ei siihenkään mitään selityksiä ole tullut.

Mwengestä ostimme monta kiloa hedelmiä illaksi, ja saimme taas niin hyvää palvelua että, parit kosinnat ja kaupanpäälliset kuuluvat aina konseptiin. Nyt yritän kuunnella nettiradiota, jotta jaksaisin vähän opiskella. Lomaradio on tältä vuodelta peruutettu! Se harmittaa. Päätä särkee, se on varmasti tämä ilma. Satelee koko ajan. Kämppis on taas lähtenyt jonnekin, hänellä oli jo kolmannen kerran malaria tänä keväänä. Huone on taas kokonaan minun, mikä on sekin oikein mukavaa. Kuulumisiin!