Enää yksi koe edessä, swahilia. Leo nina mtihani kwa Kiswahili. Jumanne ijaijo nitakwenda nyumbani. Ninapenda kusatitili kwa ndege kwa sabu ni safari ndefu. Historia eilen meni vähän runoiluksi, koska kaikki kysymykset olivat joko nippelitietoa tai luennoilta, joille en ollut osallistunut jostain syystä. Kirjallisuuskoe aamulla oli suhteellisen helppo, ja suomeksi olisin varmaan saanut kiitettävän, mutta englannin sanavarastoni on sen verran suppea etten saanut ilmaistua itseäni kuten olisin halunnut. Mitä on ”mystifiointi”, ”harhaluulo” tai ”vastakkainasettelu” englanniksi?! Palautin eilen ebenpuisen kaiverruksen, ja se oli niin hieno että kämppikseni luuli minun ostaneen sen. Ihanaa kun kokeet loppuvat. Alkoi jo väsyttää alituinen nenä kirjassa istuminen. Menemme juhlistamaan koeviikon päättymistä intialaiseen ravintolaan ja sitten katsomme Rautarouvan. Siinä on Meryl Streep, lempinäyttelijäni. Luultavasti hän on suosikkini, koska hän on pääosassa maailmankaikkeuden parhaassa elokuvassa Minun Afrikkani... Tulee muuten varmaan katsottua se leffa monta kertaa Suomessa tippa linssissä. On tässä mantereessa jotain taianomaista, mitä jää kaipaamaan.

Nyt on jo matkakuume. Päätin kanavoida kaikki tunteeni siihen, enkä viettää viimeisiä viittä päivää surren lähtöä. Nyt sitten odotan lähtöä, eli viimeiset päivät menevät joka tapauksessa vähän hukkaan. Luulen, että vatsa lentokoneessa tajuan lähdön tapahtuneen ja tulen pakokauhuiseksi. Tässä ennen on niin paljon tehtävää, velvollisuuksia toisensa perästä, ettei ehdi analysoimaan liikaa. Kaiken hoitaa vain ”pois alta” ihan lähtöselvitykseen ja lastaamiseen asti, ja sitten koneen noustua ilmaan kun ei ole muuta tekemistä kuin odottaa ruokaa tajuaa mitä juuri tapahtui.

Olen rikkoontuneista vaatteista virkannut maton lattialle, ja senkin lastenkoti perii maanantaina samoin kuin melkein kaiken mukanaolevan omaisuuteni. Tuliaisia minulla on paljon, on mausteita ja kangoja ja kitengejä. Kävimme eilen vihdoin Kariakoon markkinoilla, eikä meitä edes ryöstetty vaikka paikka on täynnä taskuvarkaita. Kerran joku yritti laukkuuni kun nousin daladalaan, Etelä-Afrikassa joku yritti kaikkensa raha-automaatilla ja Mombasassa oli usein jonkun lapsen käsi taskussa mutta ihme kyllä, en ole menettänyt mitään. Ai niin, ne Crocsit, mutta ne joutivatkin jo. Naula meni pohjasta läpi rikkoen sen ja muitakin käytönjälkiä niissä jo oli. Pitäisi piestä pyykkiä tänään, mutta käsistä lähti iho viime kerralla lauantaina ja haavat ovat tulehtuneet. Käsialani kokeissa on ollut kauheaa, ksoka oikean käden etusormi on turvonnut ja tulehtunut nivelen kohdalta enkä osaa kirjoittaa selvästi etusormi pystyssä. Hassua olla tähän aikaan jo välipalalla. Koe oli kahdeksalta, joten olen herännyt 6.30. Yleensä herään vasta tähän aikaan, kymmenen pintaan. Huomenna menemme rannalle, samoin sunnuntaina, lauantaista en vielä tiedä mutta täällä on Eurooppalainen Filmifestivaali ja lauantaina olisi Kaurismäen dokumenttielokuva Britannian konsulaatissa. Siellä näkisi varmaan paljon Tansanian suomalaisia, kun missään suurlähetystön kekkereissä ei tullut pyörittyä. Vaan viisi päivää ja ei muita näekään kuin suomalaisia:)