Olen viime kuukausina miettinyt, että minne sitä oikein häämatkalle lähtisi. Ensin tuntui, että koko maailma on avoinna - Intia, Japani, Mongolia vaikka - mutta ensin tuli finanssi- ja sitten tunnepuoli vastaan. Kun Afrikan makuun on päässyt, siitä ei meinaa eroon päästä. Yritin ajatella rationaalisesti, että kerkeäähän tuota mannerta koluamaan sitten valmistuttua, mikäli saa työpaikan vaikkapa Keniasta, nyt voisi miettiä niitä lapsuuden Aasia-haaveita, mutta ei. Trans-Mongolian junamatka oli pitkään ykkösvaihtoehtomme, se tulisi maksamaan 1500€ halvimmillaankin. Japani on out of question, aivan liian kallis. Intiaan on äkkilähtöjä, esimerkiksi Goa 550€ per viikko, mutta tulisiko siellä kierreltyä ja ajeltua Taj Mahalille saakka - olleti vain makaisimme rannalla ja joogaisimme vuoronperään ja tuonhan voi tehdä mikä talvi hyvänsä.
    Egyptiin ja Marokkoon pääsee samaten koska vain talvea pakoon viikoksi vähän kiertelemään ja olemaan niin maailmanmatkaajaa että, vaikka oikeasti vain kulkee kartta taskussa turistinähtävyydestä toiseen ja näkee ja kokee just sen mitä turistin halutaan tekevän. Ei siinä mitään, mutta häämatkaksi ehkä ei. Seychelleille ja Mauritiukselle tehdään iiiiihania häämatkoja, mutta ne hinnat on kolme tonnia naama joten nope. Onneksi löysin Keniaan ja Kap Verdelle äkkilähtöjä! Tämä on ihan uusinta uutta, ennen kaikki Kenian matkat olivat pari tonnia ja nyt saisi lennot ja hotellin viikoksi 795€! Maksoin lennoistanikin viimeksi enemmän. En ehkä kuitenkaan ole vielä valmis palaamaan ja onhan se paikka jo "nähty":).
    Mutta Kap Verde 530€! Ja sieltä mahdollisesti kiertomatka Senegalin puolelle. Kävin Kap Verdellä 2007, tai no, se oli välilasku, mutta mielenpohjalle jäi halu tutustua tarkemmin parin kärpäsenpaskan kokoiseen plänttiin keskellä Atlanttia. Se olisi nappivalinta - just sellainen kaukainen ja eksoottinen saari, jonne häämatka "kuuluu" tehdä, mutta kuudesosahinnalla. Hyvää ruokaa, mielenkiintoinen historia, kaunis luonto, viihdettä, luksusta ja rauhaa. Uintia valtameressä ja ukollekin pehmeä lasku Afrikkaan, mikäli se työura tuolla jossain urkenee. Puhetta on jo ollut, mutta ei siitä vielä sen enempää. Senegalin kiertomatka kruunaisi kaiken. Dakariin meidän piti silloin 2007 ajaa, mutta jokin esti sen.      
    Ärsyttää, jos reissu on liian ohjattu, mutta ehkä sen kestää. Olimmehan Saharassakin turistibussin kyydissä, eli se missä oltiin ja kauanko oli määrätty, mutta itsestä oli myös paljon kiinni. Kuten Saharan, myös Senegalin reissu on halvempi matkatoimiston kautta, joten osansa on hyväksyttävä. Vaihtoehtoina olisi lähteä yksin kielitaidottomana eksymään ja missaamaan ne parhaat turistikohteet, jotka kuitenkin salaa haluaa nähdä, tai lähteä paikallisen matkanjärjestäjän kenties kalliimmalle reissulle eri kansallisuutta edustavan turistiryhmän kanssa, jolloin ainoa ero on se, että voi kuvitella olevansa seikkailija-travelleri kun ei ymmärrä paskaakaan italiankielisestä selostuksesta... Jos saa halvemmalla suomenkielistä palvelua niin kyllä se kannattaa ja pitää niellä paskantärkeä ylpeily siitä, että minähän olen ollut yksin siellä ja täällä ja ei minulle tarvitse kertoa kuinka tingataan torilla...
    Kun turistiksi ryhdytään, niin turisteina ollaan ja kestetään. Tämä on vain ajan henki ja yksi turismin ilmiö. nämä "en-ole-turisti"-turistit. Lonely Planet kädessä mennään kirjan neuvomiin paikkoihin just kuin ryhmässä mennään oppaan perässä tämän neuvomiin paikkoihin. Ne turistit, joita en ymmärrä enkä kunnioita, ovat All Inclusive-hotellin aitojen sisälle linnoittautuneet itsensägrillaajat. Maksavat kauheat summat että pääsevät maailman laidalle, Sansibarille tai Malediiveille ja sitten eivät piha-aluetta kauemmaksi mene. Yhtä hyvin voisivat maata takapihallaan tai vaikka naapurikaupungin hotellissa, lentopäästöissäkin säästettäisiin. Hotellit ovat kaikkialla samanlaisia, eli todellisuudessa he ovat nähneet vain ja ainoastaan Sheratonin eivätkä luettelemiaan toistakymmentä rantalomamaata. Grr.
    Ok, näihin teksteihin ja tunnelmiin, muistakaa matkamessut 18.-19. tätä kuuta Pasilassa! Sinne ainakin pitää päästä fiilistelemään, vaikkei ikinä enää Afrikkaan pääsisikään - ihan kuin vanha luokkatoverini kerran innoissaan kertoi: "Me muutetaan Norjaan - tai ainakin Ylöjärvelle!"