SANSIBAR 2

Lähdimme Sansibarille kellokeskiviikkona. Lauttaan päästiin ilman suurempia ongelmia, riksakuski kantoi laukkuni perille asti ja tulkkasi lipunostonkin. Lautalla minut ja Linda tungettiin kyselemättä VIP-luokkaan. Joel oli vastassa ja vahingossa törmäsimme edellisellä matkalla tapaamaani huivikauppiaaseen, joka johdatti eksyneet hotellille ja kantoi matkalla hajonneen matkalaukkuni. Iltaisella katselimme auringonlaskua ja söimme Forodhanin ihanaa katuruokaa, sokerijuurikasmehua, Sansibar-pizzaa, barrakudaa ja hummeria. Tuntui kuin olisi kotiin tullut. Muisti jo vähän paikkoja ja kasvoja ja kaikki hotellityöntekijöistä kokkeihin muistivat minut. Yksi katukokki taas eilenkin lähetti terveisiä kaverini mukana Sansibarilta!

Kiirastorstaista pääsiäismaanantaihin vietimme rastahotellissa Nungwilla. Jos Stone Townista pitää suositella Flamingo Guest Housea (tietääkseni halvin, 10€ yö aamiaisineen, ja viihtyisä), niin ympäröiviltä rannoilta Nungwin Magologolo Guest Housea. Kahden hengen huone on 15€ yö, tunnelma on rento (joskun liiankin), rannalle on viiden minuutin kävelymatka ja henkilökunta kohtelee sinua kuin sydänystävää. Nukuin terassilla kaverini kanssa 60 cm leveässä sängyssä hyttysverkon alla ja sopu sijaa antoi, mutta välistä satoi päälle perin ikävästi... Ruokapaikat rannalla olivat suhteellisen tyyriitä, koska koko Sansibar on täynnä italialaisia turisteja spiidoissaan. Ruoka oli kuitenkin äärettömän hyvää. Törmäsimme vahingossa yhteen ulkosuomalaiseenkin, mutta suurin osa rannoilla oli Italiasta. Opettelin snorklaamaan ja näin jännittäviä asioita pinnan alla. Hengailimme yökaudet rantarastojen kanssa, kerran meni niinkin myöhään että palasimme kotiin vasta puoli yhdeksän, sillä jouduimme nousuveden saartamiksi ja käytännössä lopulta uimme kotiin Intian valtameressä auringonnousussa. Kendwalla on joka kuu töydenkuun jälkeisenä lauantaina täydenkuun juhlat, ja sinnekin onnistuimme nenämme tunkemaan. Kendwa on vielä ”turistimpi” kuin Nungwi. Nungwilla elää jonkinlainen rastahenki/aate ja suhteellisen väljä -yhteisö. Kaiken maailman onnenonkijoita on kumpikin ranta kuitenkin täynnä. Vaaraa heistä ei suuremmaksi osaksi ole, paitsi minä jouduin pikku välienselvittelyihin. Rastat kuitenkin pääsääntöisesti rakastavat rauhaa. Tarpeen vaatiessa he kuitenkin ovat puolustaneet minua ihan pyyteettömästi. Pääsääntöisesti he vain hengailevat ympäriinsä ja tsekkaavat, missä olisi paras paikka jatkaa ei-minkään-tekemistä ja elämästä nauttimista. Kuulostaa hyvältä, mutta elämäntapana saattaa olla aika pitkäveteistä. Ilmankos ainakaan Nungwilla heitä ei juuri näe selvinpäin. Pääsiäinen meni rauhallisesti, söimme hyvin ja lepäsimme. Kirkkoja ei muslimisaarella juuri ole.

Pääsiäismaanantaina palasimme yhdeksi yöksi Stone Towniin auton lavalla istuen ja 17.päivä otimme lautan takaisin mantereelle. Lautta oli myöhässä, ja siinä istuimme kanojen, pakaasien, nyssäköiden, pikkulasten ja satojen, satojen muiden matkustajien kanssa lauttarannassa afrikkalaisessa kaaoksessa ja hälinässä. Aurinko porotti ja pöly lensi. Illan suussa pääsin pesemään pyykkiä ja pakkaamaan kassini uudestaan Kenian reissua varten.