Asuntola-asumisesta vielä se, ettei ehkä meidän huoneemme niin ahdas olekaan. Tuo yksi norjalainen antropologi asuu melkein saman kokoisessa huoneessa. Hän jakaa sen kahden tansanialaisen kanssa. Huoneeseen mahtuu vain kaksi sänkyä, joten toiset pojat nukkuvat 90 centtimetriä leveässä sängyssä yhdessä.

Huoneen ovi on lukittava, vaikka kävisi vain vessassa. Parvekkeelta pääsee seuraamaan ohikulkevaa ihmisvirtaa – naisia hunnutettuina niin että vain silmät näkyvät, alituista vedenkantoa, pimeän suojissa kuhertelevia pareja... Pesin eilen pyykkiä vesitankeilla kunnes kädet ja jalat tärisivät väsymyksestä. En ymmärrä, kuinka paikalliset pystyvät kykkimään pylly pystyssä vaikka kuinka kauan pyykätessään. Selkäähän semmoinen särkee pitemmän päälle! Täällä on edullista palkata joku tekemään pyykit puolestaan ja tuomaan viikattuina takaisin, ja moni vaihto-oppilas niin tekeekin, mutta itse en aio. Budjetti on turhan niukka, ja toisaalta itse olen ne sotkenutkin. Samalla saa kuntoilua ja vaihtelua päivään. Puhtaan pyykin ripustelu on palkitsevaa ja hauskaa, tuulessa kuivuu todella nopeasti. Olen viritellyt naruja vähän sinne ja tänne.

Olen juuri keittämässä juomavettä itselleni. Samalla keitän nuudeleita. Niiden tuoteselosteessa on hellyttävän huonoa suomen kieltä: ei saa syödä, jos on allerginen vauvantalkille ja nuudelit valmistetaan seuraavasti: ”lisää vettä vesijohtoon, sekoita ja nauti siitä”.

Tänään saimme uudet lukujärjestykset. Tulin tänne opiskelemaan swahilia, mutta näyttää vähän siltä, ettei sitä tulla meille tarjoamaan. Politiikkaa, historiaa ja kirjallisuutta vain. Politiikkakurssi teettää valtavasti työtä. Täksi luennoksi piti lukea valtava määrä papereita, ja kohta pitää valmistella suullinen esitys Kongosta ja varautua tuleviin kokeisiin. On kyllä hyvä, että työtä piisaa, ei ikuinen laiskottelu ole terveellistä:)