Vuodatuksessa on käynyt äärimmäisen valitettava tapaus. Kaikki elokuun 2009 jälkeen lisätyt kuvat ovat kadonneet. Afrikasta minulla ei kovin montaa kuvaa ollutkaan, mutta ne ovat nyt kaikki menneet. Vielä enemmän harmittaa toisen blogini Villisorsan takia, josta myös ovat kuvat kadonneet. Villisorsa oli kolmen vuoden projeksti, jonka avulla sain jo yhden työpaikan ja toista etsin. Lisäksi siinä oli työnäytteitäni kolmen vuoden ajalta. Se oli merkitty käyntikorttiini, sillä siinä oli taltiointeja näyttelyistä ynnä muista projekteista joissa olin ollut mukana taiteillisen puolen hoitajana. Mutta näitä sattuu. Ei auta.

Nyt näyttää siltä, että kibbutseille ei enää otettaisi vapaaehtoisia. Sen sijaan suoraan Israelin valtiolle pääsisi vapaaehtoiseksi hoitamaan lapsia ja vanhuksia, mutta siihen en koe kutsumusta. Löytyi yksi, yksi ainoa järkevä vapaaehtoisjärjestö, KVT Finland, www.kvtfinland.org. Sillä on vapaaehtoisprojekteja ympäri maailmaa ja Afrikassakin useita, muitankin kuin ainainen Kenia. Nyt juuri sekään palvelin ei toimi täysillä, mutta muistini mukaan mennään: ainakin Togo, Botswana, Nigeria ja Norsunluurannikko löytyvät listoilta. Lisäksi projektit ovat muutakin kuin orpojen hoitoa: löytyy kirjaston rakennusta ja maanviljelyksen kehittämistä ja sarvikuonojen suojelua. Yläikäraja on 99 vuotta, mikä sekin on järkevää. Moni eläkeläinen haluaisi auttaa ja heillä olsii rahaa ja aikaa, mutta homma tyssää ikärajoihin. Uuteen Seelantiinkaan ei kovin vaha pääse WH-viisumilla kiivejä poimimaan. Mikä parasta, KVT:n maksut ovat verrattain edulliset. Kolmen viikon työleiri majoituksineen, ruokineen ja lentokenttämatkoineen on maksimissaan kolmisensataa euroa. Lennot pitää toki maksaa itse, mutta esimerkiksi Nigeriaan ne eivät olleet niin kalliit kun vosii kuvitella, jotain seitsemänsadan euron luokkaa. Botswanaan ne tosin olivat noin 1300 euroa ja lisäksi otswanan viisumikin taisi olla sata dollaria, mikä on erittäin paljon. Tänä eikä ensi vuonna tuskin pääsen lähtemään, mutta mikäli homma pyörii muutaman vuoden kuluttuakin, olen valmis lähtemään vaikka juuri Nigeriaan. Kuulemma oikein kaunista seutua. Miksei missään ikinä puhuta Afrikan köyhimpienkin maiden kauneudesta? Aina oikein mässäillään kurjuudella. Liberia on kuulemma todella kaunis luonnoltaan, kertoin ystäväni joka on työskennellyt siellä. Yllätyin Tansanian rehevyydestä ja vihreydestä. Kyllä, siellä on puita ja siellä kasvaa ruoho: ei se ole vain punaista hiekkaa ja kuivuutta. Etelä-Afrikassa oli maisemia, jotka saivat liikuttumaan kaiken sen jylhyyden ja kauneuden edessä, bussin ikkunankin läpi. 

Nyt minun alkaa olla ikävä takaisin. Ikävä ei iskenyt heti palattua, kun oli niin paljon tekemistä ja uudelleensopeutumista. Pitkän aikaa meni vain ihmetellessä. Nyt kun on taas tottunut suomalaiseen elämäntyliin, alkaa muistella kauas jääneitä ystäviä, paikkoja ja tapahtumia. Näin töissä yhden sariin pukeutuneeen intialaisnaisen, ei mikään tavallinen näky täällä mutta Tansaniassa kyllä. Halusin yht'äkkiä niin kovasti olla taas kuumilla ja pölysillä kaduilla ostamassa kypsiä mangoja ja avocadoja... Samalta tuntui, kun katsoin jotain videota Dar es Salaamista ja tajusin ymmärtäväni taustalla soivan swahilinkielisen laulun sanoja. Tapasimme pari viikkoa sitten muiden suomalaisten kanssa, jotka olivat Tansaniassa. Kaikilla tuntuu olevan samantapaiset ajatukset. Takaisin olisi päästävä. Seuraava reissuni kuitenkin suuntautunee ensi kuussa Norjaan ja Suomen Lappiin. Loma alkaa 31.päivä. Jos ajaisi Jäämeren rannallew? Kunnon maisenmat ne sielläkin ovat.