...laulaa Haloo Helsinki. ja juuri nyt minun pitäisi istua ja litteroida graduhaastatteluja, mutta fiilistelläänpä nyt hetki. Tasan kaksi kuukautta ensimmäiseen kesälomapäivään ja lähtöön etelään. Hankin doksisykliinit mukaan, toivottavasti en sitten pala koko ajan. Teen pitkää päivää töissä, että olisi vara olla oikein kunnon turisti ja käydä safarilla, kenties myös sillä saarella Victorian putousten niskassa. Se lysti on noin 60 euroa, mutta varmasti joka euron väärti. Aika vaarallinenkin, sinne pääsee vain noin kuivana kautena, kun virta on inasen rauhallisempi.

Viime päivinä on ollut ihan Tansanian ilmasto, kuumaa ja kosteaa ilmaa tulee Suomeen Mustaltamereltä. Lämpötila on kolmessakymmenessä ja on vaikea hengittää ilmankosteuden takia. Ukkosteleekin. Tämä ilmanala tuo muistoja elävästi mieleen. Viime viikolla tapasimme melkein kaikki me suomalaiset, jotka Tansaniassa tai Etelä-Afrikassa olimme yht'aikaa. Olen jatkuvasti unissani noissa maisemissa (joskin en enää näe unia swahiliksi). En malttaisi odottaa elokuun viimeistä päivää, mutta aika menee kyllä äkkiä, koska hommaa piisaa. T'änään aiomme pitää African Nightin, ensin syömään etiopialaiseen ja sitten Exodukseen. 

Luin juuri Eero Paloheimon (meniköhän etunimi ihan oikein...) kirjan Tämä on Afrikka. Se onn hyvin elämän- ja todenmakuinen kuvaus monesta eri Afrikan matkasta, niin Tansaniassa, Togossa kuin Sudanissa monien muiden maiden lisäksi. Hän kritisoi kehitysapua, ainakin nykyisellään, tarjoten uusia vaihtoehtoja. Niihin kuului koulutukseen panostaminen ja idealistien sijaan kovapalkkaisten ammattilaisten opettajiksi lähettäminen. Hänen mielestään "ymmärtäjät" ja auttajat eivät saa mannerta kehittymään, vaan opettavat paikalliset kerjäläisiksi. Jos länsimaat nostaisivat kehitysapuaan ja se sitten suunnattaisiin rahan perässä Afrikkaan suuntaaville kouluttajille, jotka opettaisivat tieteitä eivätkä paskomista, voisi tulostakin syntyä. Sehän on kieltämättä naurettavaa, että kautta aikojen valkoiset ovat kertoneet kuinka pukeutua ja kuinka käydä vessassa, mikä on alentavaa - ja tuloksetonta, jos ei ensin tutustuta paikallisiin ajatusmalleihin. Mikään, meidän mielestämme alkeellisinkaan heimo, ei ole likainen omien normiensa mukaan eikä paskanna minne sattuu. Tarpeiden tekoa ohjaavat omat hygienia- ja käytösnormit. Esimerkiksi voi olla tabu tehdä tarpeet appivanhempien kanssa samaan paikkaan, tai ajatellaan olevan likaista käydä itse aina samassa paikassa. Kehitysmaissa piisaa käyttämättömiä kehitysapuhyyskiä. Tansaniassa paikalliset lehdet kertoivat, kuinka "tuolla maalla" noin 90% on ilman käymälöitä. Siellä maan oma hallitus on kiinnostunut asiasta, ja se on yksi syy miksi maasaita katsotaan vähän alaspäin. Maasait käyvät puskissa ja jakavat vaimonsa. He ovat säilyttäneet perinteensä. En tarkoita, etteikö varsinkin noissa helteissä vessa-asiat olisi tärkeitä hoitaa kuntoon, ihan terveyden ja yleisen viihtyvyyden vuoksi. Kärpäset levittävät tauteja. Mutta suunnittelematon huussien ripottelu koristeiksi ympäri maaseutua on kieltämättä resurssien tuhlausta. Hirveä määrä muutenkin kehitysavusta menee harakoille. Korruptio olisi suurempi huolenaihe kuin p*npyyhintä, mutta mikäs pahan tappaisi. 

Ehkä nyt jatkan litterointia. Minulla on molemmat kädet paskana ja rauhastulehdus, mutta sairaslomaa en saanut, entistä vahvemmat lääkeet vain. Leikkaus on joskus vuodenvaihteessa, en todellakaan tiedä miten selviän sinne asti?