Ja viikko ja muutama tunti lähtöön. Ensin Lontooseen, siellä koko päivä aikaa ja sitten Etelä-Afrikkaan. Mitään varauksia ei ole vieläkään tehty. Toivottavasti ei ihan taivasalla tarvitse nukkua. Ei jännitä, on vain onnellinen olo.

On kiva odottaa jotain ihanaa. Etenkin, kun ottaa huomioon, että viime aikoina olen odottanut lähestulkoon pelkästään ikäviä asioita: yt-neuvotteluja, röngtentutkimuksia, lääkärien odotushuoneissa tuomioita ja apteekissa vuoroani. Ammattiliitto sen paremmin kuin Uudenmaan TE-toimisto ei ole osannut vastata, olenko lomautettuna tai irtisanottuna oikeutettu päivärahaan. Tilanne selviää kuulemma vasta kun olen potkut saanut, eli minun tilanteeni on pahempi kuin kollegoiden. Jäänen ihan tyhjän päälle, koska Kelan tuomio on selvä: en saa opinto- enkä asumistukea, vaan olen heille velkaa tonnin! Nice.

Jeps. Olen pakannut jo viikko pari sitten, mikä on vähän ärsyttävää, koska kaikki tarvitsemani löytyykin jostain rinkan pohjalta ja sieltä se on kiva kiireessä esiin kaivaa. Kissat, kanit ja chinchilla on viety jo hoitoon, joten ainakin on enemmän aikaa selvitä viimeisestä opiskelu- ja työrutistuksesta ennen lomaa. Yksi tentti, yksi essee, kaksi luentoa ja kuusi työpäivää! Ei paha. Luennot sattuivat kesken työpäivän, mutta sain luvan käydä niillä, palkatta toki. Kaikki muu on hoidettu, lentokentälle vaan ja menoksi!