Kun ei parempiakaan kuvia ole tarjolla, napsin kännykkäkameralla fotot tuliaisiksi tuomistani tinga tinga-maalauksista ja siitä ebenpuisesta työstä, josta hehkuttelin. Sain A:n tuosta nimenomaisesta kuvanveistokurssista. Arki alkaa pikkuhiljaa asettua uomiinsa, tuttu kiire on takaisin. Kela kerkesi poistaa minulta Suomen sosiaaliturvan ja Tansania piti minua sinnikkäästi omissa maan suomalaiset-tilastoissaan. Pomo kertoi, ettei minulle enää olisikaan töitä ja pääsykokeet veivät mehut. Nyt pitää kiirettä kesäyliopistoluentojen ja ylitöiden kanssa. Yksi sijaisuus olisi tarjolla maaliskuun loppuun asti, pakko kai se ottaa vastaan kun ei muuallakaan ura urkene.

Sellainen vaihtoehto siinä olisi, että lähtisin Israeliin kibbutsille sijaisuuskeikan jälkeen ja pitäisin sen jälkeen kuukauden kesäloman. Kerkeän saamaan melkein täyden kuukauden lomarahat kasaan nyt, ja jos laitan ne eropalkasta sivuun, niin voitaisiin hyvin lähteä kesäkuussa ulkomaille. Täytyypi miettiä ihan tosissaan. Afrikkaan paluu himottaa paljon enemmän, mutta sine päin ei ole löytynyt ensimmäistäkään järkevää vapaaehtoinprojektia. Jos joku on valmis maksamaan työnteosta, vaihtoehtoja piisaisi, mutta minä en voisi kuvitellakaan maksavani lentolippujen  päälle 250-1000 euroa viikosta siitä ilosta, että raadan ilman palkkaa! Kallein vapaaehtoisprojekti maksoi 9000€, siis aivan totta, melkein kymppitonni parin viikon orjatyöstä. Joku siinä vetää välistä ja rankasti. Yhteen suhteellisen järkevään yritykseen törmäsin Maailma kylässä-festivaaleille, mutta sekin oli noin kolme hunttia viikko plus lentoliput, jotka jonnekin Itä-Afrikkaan eivät_ole_edulliset.

Tästä taitaa tulla tällainen arkielämän blogi nyt hetkeksi. Täällä on kuitenki kiitettävästi lukijoita ja kiva nimi:), joten ajattelin pitää tätä näin tekohengityksellä elossa matkojenkin välissä. Kai tässä joskus taas Afrikkaankin päästään, sitä ennen vähän fiilistellään. Kesä on nyt töiden ja opiskelujen lomassa tällaista lähiseutumatkailua, jota minun ekoihmisenä pitäisi fanittaa huomattavasti enemmän kuin mannertenvälisiä lentoja. Nyt on jo tsekattu Raasepori linna ja Inkoon hautuumaa. Ja elämäni ensimmäinen kaupunkijuhannus tuli juhlittua Seurasaaressa. Tosin siellä kuuli enemmän englantia ja saksaa kuin suomea. Saari oli täynnä turisteja, kun kaikki kaupunkilaiset olivat karanneet maalle. Onnneksi miellä on nyt alla vanha lada, kiva pikku auto jolla huristella. Tosi ekoa taas... Ja ylihuomenna pitää ehdottomasti mennä Ateneumiin Helene Schjerbeckin näyttelyyn. (Apua, meniköhän tuo sukunimi oikein...) Tosimatkaaja kuulemma ottaa kauppareissutkin matkustuksen kannalta. Pysyypähän mieli virkeänä. Kuulemiin, hyvää juhannuksen jälkeistä elämää!