Ylihuomenna aamulla tapahtuu lähtö. Koska huomenna on paljon muutakin ohjelmaa, yritän tässä pakkailla. Ja nimenomaan yritän, koska jos pakkaisin, en olisi tässä kirjoittamassa blogia. Olen onnistunut täyttämään olo- ja makuuhuoneen sekä eteisen lattian tavaroilla. Pidän pientä paussia, ja menen sitten karsimaan kaiken turhan ja siirtämään jäljellejäävän laukkuun. Saan ottaa 25 kiloa ruumaan (vai 20? Koska en muista, tähtään kahteenkymmeneen kiloon. Onpahan helpompi liikutella pienen ihmisen, ja jää tilaa tuliaisille.) ja 8 matkustamoon.

Vaatteita en juuri ota, mutta roinaa on silti kertynyt lattioille. Lääkkeitä on todella paljon, saa nähdä jäänkö tulliin niiden takia. On ripuli- ja ummetuslääkkeet. Lariam-ripuliin on Imodiumia ja elimistön kuivumisen ehkäisemiseen Floridralia. On maitohappobakteereja muutamia paketteja, tajuttomasti laktaasientsyymiä, kalkkitabletteja ja hydrokortisonivoidetta. Vaikka kaikki ovat "kaiken varalle", tulee todella sairas ja raihnainen olo katsoessa tuota lääkevuorta. Uskoisin saavani moniakin hamstraamistani asioista paikan päältä, mutta "kaiken varalta" olen sitten ostanut kaikkea säästöpulloshampoosta pistorasia-adapteriin ja vaatekaapin kosteudensyöjästä varaparistoihin.  Gambiassa kauppaan ei voinut mennä vain ostamaan kulloinkin tarvitsemaansa asiaa, vaan katsomaan josko sitä löytyisi, kauppa kerrallaan pahinta peläten. Tämä koski elintarvikkeitakin, jauhoja esimerkiksi. Paikallista vaaleaa leipää, tapalapaa, ja maassa tuotettua virvoitusjuoma Vimtoa saattoi uskoa saavansa joka paikasta, mutta siihen se melkein loppuikin... Tosin asuimme maaseudulla, emme pääkaupungin kanssa kilpailevassa cityssä. 

Joka tapauksessa karsittavaa ja pakattavaa riittää. Olen ymmärtänyt, että Tansaniassa vaatteita uhkaavat haaltuminen, homehtuminen ja varastaminen. Kuitenkin kampuksella kuulemma tavataan pukeutua aika siististi, joten vaikken parhaimpia vaatteitani aio ottaa mukaan, niin en mitään lumppujakaan. Säädyllisestikin pitää pukeutua, eli minimekot jäävät kotiin, mutta pitää varautua paitsi kuumaan kauteen niin myös kohta alkavaan sadekauteen ja kylmiin öihin. Huhti-toukokuussa Tansanian taivaan hanat aukeavat. Tietysti voin ostaa vaatteita sieltä sitä mukaan kuin tarvitsen, mutta inhoan vaateostoksia. 

Kaikkiaan hankin varusteita matkaan noin 190 euron edestä. Tämä kuulostaa aivan käsittämättömän kauhelta summalta, mutta suurin osa meni lääkkeisiin - 50 € Lariamiin ja 60-70 € laktoosi-intorelanssini vaatimiin. Silti pihinä ihmisenä ihmettelen, minne viimeisen viisikymppiä olen saanut kulumaan. Aurinkorasvaanko? Onneksi moni tuote kestää monia käyttökertoja eikä kaikkea ole täytynyt ostaa. Löysin pitkien sähkökatkojen varalta laatikoistani mukaan paristokäyttöisen kännykkälaturin, samoin onnistuin löytämään iänkaikkisen vanhan herätyskelloni. Tänään haaskasin vielä 11,90 euroa Tansanian matkaoppaaseen. Onpahan lennon ajaksi lukemista, se kestää 20 tuntia. Ensin Tukholmaan, sieltä Dohaan Qatariin, Qatarista randomivälilaskun kautta Dariin. Minua ollaan siellä ehkä jopa vastassa. Muut vaihto-oppilaat ovat kuulenmma jo kaikki perillä, se on hienoa.

NYT kerään rohkeuteni ja menen pakkaamaan. Ja sitten luen Olli Marttilan kirjaa Norsuja tiellä - vuosi Tansaniassa. Se lohduttaa niin matkakuumeessa kuin hermoromahduksessa. Kirja kertoo värikkäästi Tansanian arjesta ja siitä, millaista on olla siellä töissä. Sitä lukiessa ei malta odottaa perillepääsyä, mutta samalla kiittää onneaan siitä, että aikoo viettää maassa vain neljä kuukautta. Rankinta ei varmaan kuitenkaan tule olemaan kulttuurishokin takia, vaan ikävän. En ole ollut aiemmin näin pitkää aikaa läheisistäni erossa. Silti kyse on van muutamista viikoista, lohdutan itseäni. Siellä on niin paljon uutta odottamassa, että ainakaan heti en ehdi olla ranteitani aukomassa. Paikan päällä tulee olemaan kokonaan uusi kuvio, johon mukaan ujuttautumiseen voi kaiken liikenevän tarmon kuluttaa. OK, nyt pakkaamaan->