Taalla sita ollaan, Intain valtameren rannalla kauniissa kenialaisessa kaupungissa. Tekstiviesteja en talla hetkella voi saada enka lahettaa, koska kannykkaliittymayhtiollani on jalleen kerran pikku probleemia. Kunnossa kuitenkin ollaan! Jonkun verran taalla on havaittavissa lankkarivihamielisyytta, mutta ystavallisia ihmiset suurimmaksi osaksi ovat. Yksi vain uhkasi hakata pimealla kujalla, kun ei ruvettu lahjomaan. Katulapsista ja kerjalaisista on riesaa. Nain on ikava sanoa, mutta he ovat taalla niin aggressiivisia etten ole tottunut sellaiseen. Mombasa on kuitenkin suhteellisen turvallinen vaikkapa Nairobiin verrattuna. Alun perin meidan piti jatkaa Lamulle, mutta terrori- ym. uhkien takia tuli pupu poksyyn. Jos sinne lautan saisi, menisimme, mutta tie on kuulemma liian vaarallinen. Lamu on saari, jolla ymmartaakseni vaalitaan perinteita niin tiiviisti etta kaikki moottoriajoneuvotkin on kielletty. 

Kaupunki, etenkin vanha kaupunki, on kaunis. Hintataso on uskomattoman edullinen. Kalleinta oli museomaksu Fort Jesukseen. Aamiaiseksi tilasin mita mieli teki ja maksoi perati 90 centtia! Hotelli on 3 euroa yo, tosin laatu on... mielenkiintoinen. Suihku ei toimi, joten pesin tukan aamulla polvillani lattianrajassa olevasta hanasta kapeana norona tihkuvalla vedella. Hotellin ymparisto on hieman turvaton ja rauhaton, joten liikumme sinne pimean tultua tuktukeilla. Vahan kun kavelee, alkaa viihtyisa ja rauhallinen kaupunki upeine maisemineen.

Olen taas nettikahvilassa, pitaa lopettaa ja jatkaa toiste. Yritan ehtia viela maustemarkkinoille ja uusimman American Pien ensi-iltaan:)