Näin se toukokuukin lähti käyntiin! Kiitos taas kommenteista kaikille! Yli tuhat viisisataa vierailua ja aktiivisesti ollaan mukana Googlessa:) Swahilin koe oli siirretty vapputiistailta huomiseksi, mutta heräsin puhelinsoittoon kuullakseni opettajan olevan (tällä kertaa) Mwanzassa ja koko koe on peruttu. Mikäs siinä. Kirjallisuuden esitelmäni on siirretty hamaan tulevaisuuteen ja sosiologian esitelmä peruttu kokonaan ajan vähyyden takia. Välistä kaikki tämä organisoimattomuus naurattaa, välillä kyllästyttää. Nyt kyllästyttää lähinnä se, että meidän pitäisi vihdoinkin päästä kirjautumaan yliopistokursseillemme, mutta sähköinen kirjautumisjärjestelmä ei toimi. Luennot loppuvat ylihuomenna, emmekä vieläkään ole niissä sisällä ”virallisesti”, eli emme tulle saamaan arvosanoja tai päästötodistuksia. Rouva Järjestelmä ei ole Darissa, hänen toimistonsa on aina kiinni ja jos siellä joku sihteeri onkin, hän pyörittelee päätään ja käskee tulla taas huomenna.

Viikonloppuna kämpällä oli ahdasta. Ensin tänne tuli kämppäämään joku randomi, sitten tuli Rachelkin, ja nyt ovat kummatkin kadonneet. Tuo randomi (Salome) on täällä vähän väliä, kun palasin Sansibariltakin huomasin että joku on nukkunut sängyssä oli nukkunut sängyssäni ja sekoittanut paikat. Hän ilmeisesti viimeistelee lopputyötään, mutta on töissä jo. Minulla ei ole mitään hajua tästä kuviosta, mutta tyydyn siihen että joko pidän yksin koko kahdeksan neliön lukaalia tai sitten tämä on ääriään myöten täynnä.

Hieman risoo, että kaikki ovat kovin innokkaita käyttämään vesivarastoja mutteivät niitä täyttämään. Taas kerään voimia, että viitsin raijata kolme-neljäkymmentä litraa tuolta tankeilta tänne kolmanteen kerrokseen. Onneksi ei sentään kahdeksanteen. Olinhan henkisesti varautunut siihen, että minut sinne majoitettaisiin, mutta ihanaa ettei tarvinnut. Eivät olisi maisemat sitä epätoivoa kompensoineet, kun keskiyöllä kantaa ämpäreitä ja on vasta kolmannessa kerroksessa tietäen että vielä viisi, ja sitä paitsi toiset kaksi tai peräti neljä ämpäriä vielä. Kaverini asuu nyt kuudennessa ja on sujut asian kanssa. Hänen kerroksessaan kuulemma moni tyttö pesee hampaitaan niin että joutuu koko ajan yökkimään. Hampaidenpesuun on joillain kyllä kumma suhtautuminen. Yritin tutustua kerrokseni vastatulleeseen saksalaiseen (tai sveitsiläiseen? Itävaltalaiseen kenties?), mutta hän oli hammaspesulla. Jäin odottelemaan käytävään, tapoin aikaa; kävin pissalla, piipahdin huoneessa, ihailin maisemia, lopulta ajattelin että varmaan ollaan jo huuhtelemassa niin että voin jo mennä selän taakse ”ai no kukas sinä olet”-meiningillä. Mitä vielä, tämä hinkkaa hampaitaan hullun kiilto silmissä. Terve terve, keitäs sitä ollaan-keskustelu ei oikein ottanut sujuakseen kun toisella valuu vaahto suusta ja innokas harjaaminen vain jatkuu vuorosanojen välissä. Jätin tytön rauhaan ja siellä se puhdisti purukalustoaan vielä pitkän aikaa. Mombasassa kun hypättiin aamubussiin porukka oli ottanut hammasharjat mukaan ja siinä vasta juuri ennen bussin lähtöä alkoi kiivas harjaaminen keskellä katua. Rivissä seisoivat ja hinkkasivat. Sitten harjat povitaskuun ja matka voi alkaa. Kämppikseni ei ikinä pese illalla hampaitaan, vain aamuisin. Moni tuntuu luottavan purutikun voimaan kuten Gambiassa. Gambiassa oli erityinen puulaji, jonka kuorittuja tikkuja käytettiin hampaiden putsaamiseen, en tiedä onko täällä. Pedikyristini jauhoi kovasti suussaan jotain jännää, mutta se olikin kumilenkki. Minullekin on kehittynyt neuroottinen suhde hammasharjaani, sillä täällä en haluaisi paikattavaksi. Ehkei kukaan muukaan halua, joten jynssätään nyt sitten kunnolla kimpassa.

Hassua kun kohta kotimaani ei olekaan enää Tansania ja osoitteeni Simba Road. Täällä saa aina täyttää kaiken maailman lomakkeita ja kaavakkeita, joten tämä osoite on iskostunut muistiin kai ikiajoiksi. Simba Road, Hall n. 3, Room 771, University of Dar es Salaam, Dar es Salaam, Tanzania, East Africa. Sataa taas, ei niin että kastelisi mutta niin etteivät pyykit kuivu. Kämppikselläni oli taas malaria, kolmannen kerran tänä vuonna. Moskiitot ovat kuitenkin vähentyneet, niiden tilalle on tullut rukoilijasirkkoja, torakoita, tarantelloja, muurahaisia, perhosia, kärpäsiä ja kaiken näköisiä lennähtelijöitä. Vihaan kotihiirtäni, pöydän jalat ovat kohta poikki. Kutoskerroksessa piti taas pelastaa yksi hiiri vessanpytystä. Mikä niitä sinnekin paskan sekaan vetää?

Ei kai se auta kuin kaivaa historian paperit esiin. Tänään voisi viettää sellaisen Opiskelupäivän, ainakin historiassa minulla on paljon kiinniotettavaa. Se on moro.

P.S. Kannoinpa äsken 30 litraa kerralla ylös rappusia ja sitten palkitsin itseni lämpimällä suihkulla: keitin puolitoista litraa vettä, sekoitin kylmään veteen ja kaadoin kaksi ämpäriä niskaani! Pesin jopa hiukset, nyt on puhtoisa olo syödä välipalaa – kahvia, avocadoa ja ylihintaista lakritsia.